Harry Potter ja viisasten kivi

Harry Potter ja viisasten kivi on Harry Potter kirjasarjan ensimmäinen osa jonka on kirjoittanu J.K. Rowling. Alkuperäisteos julkaistiin vuonna 1997 .Kirjan on suomentanut Jaana Kapari-Jatta.

Kirja kertoo nuoresta pojasta nimeltä Harry Potter joka asui sukulaistensa Vernon ja Petunia Dursleyn luona jotka eivät hänestä oikein tykänneet ja muutenkin asuminen kyseisen perheen kanssa oli melko epämukavaa. Harryn onneksi hänen 11-vuotissyntymäpäivänään hän saa mahdollisuuden lähteä Tylypahkan noitien ja velhojen kouluun ja hän saa myös tietää mitä hänelle ja hänen vanhemmilleen oikeasti tapahtui. Ennen kuin Harry edes pääsee Tylypahkaan asti hän ehtii jo tapaamaan pari uutta ystävää, Ron Weasleyn, joka tulee melko suuresta puhdasverisestä velhoperheestä jossa Ronin isoveljet ovat jokainen omalla tavallaan menestyneitä koulussa joten Ronilta monet odottavat samankaltaista menestystä ja Hermione Grangerin joka ei ole puhdasverinen noita mutta on todella älykäs eikä tykkää rikkoa sääntöjä. Hermione muutaman kerran yrittää estellä Harryn ja Ronin vaarallisia tai tyhmiä ideoita mutta päätyy sitten itsekkin poikien mukaan ja tämä kolmikko sitten sotkeutuu monenlaisiin jännittäviin ja haastaviin tilanteisiin.

Mielestäni kirja oli kiinnostavaa luettavaa ja osittain melko jännittävääkin.Pidin kirjassa eniten siitä että missään vaiheessa ei tullut tylsää kohtaa . Tarina oli mukaansa tempaava ja sitä oli mielenkiintoista seurata sekä erillaiset tilanteet ja asiat oli kuvailtu todella hyvin, esimerkiksi kun Harry ja kaverit juoksivat vahtimestaria karkuun lukittuun huoneeseen mistä he löysivät koiran jolla oli kolme päätä.

"He tuijottivat suoraan hirviömäisen koiran silmiin,koiran joka täytti kokonaan tilan katon ja lattian välissä.Sillä oli kolme päätä.Kolme paria päässä pyöriviä mielipuolisia silmiä, kolme nenää jotka nykivät ja värisivät, kolme kuolaavaa suuta joiden kellertävistä kulmahampaista roikkui iljaisia sylkinoroja"

Kokonaisuudessa kirja oli paljon parempi kuin mitä osasin odottaa ja nyt kun sain ensimmäisen osan kirjasarjasta luettua niin on melkein pakko lukea seuraavakin kirja.
Suosittelen kirjaa kaikille ketkä ovat vähänkin kiinnostuneita fantasia kirjoista tai ovat nähneet elokuvan, koska olen itse nähnyt tästä kirjasta kertovan elokuvan ja mielestäni kirja oli paljon kiinnostavampi.

Dan Brownin Inferno

"Helvetin pimeimmät paikat on varattu niille, jotka pysyvät puolueettomina moraalisten kriisien aikoina"

Luin Dan Brownin Infernon, joka julkaistiin vuonna 2013, suomenettu myös samana vuonna ja suomentajana on toiminut Jorma-Veikko Sappinen. Kirja on viimeisin osa Robert Langdon 

-kirjasarjassa.

Symbologian proffessori Robert Langdon herää firenzeläisessä sairaalassa, muistamatta mitään parista viimeisestä vuorokaudesta, mutta saa nopeasti selville, että mitä olikaan tapahtunut, oli saanut aikaan joukon aseistautuneita ja päättäväsiä takaa-ajajia hänen peräänsä. Selvittääkseen mitä oli tapahtunut, on hänellä ainoana johtolankana takkinsa vuoriin piilotettu merkillinen  esine ja ainoana apuna kylmäpäinen nuori nainen, jonka ansiosta on hän edes ylipäätään hengissä. Kaksikko selvittää yhdessä, että Dante Alighierin eeppinen runoelma, Jumalainen näytelmä on ratkaisu, ei pelkästään Robertin ahdinkoon, mutta myös koko maailmaan kohdistuneeseen uhkan torjumiseen. Pelastaakseen maailma, on heidän kuljettava läpi Helvetin yhdeksän piiriä ja lopulta kohdattava Saatana, ennen kuin pääsy paratiisiin on mahdollista.

Nautin tästä kirjasta hyvin paljon, sen arvaamattomat ja jännittävät juonenkäänteet, mielenkiintoiset hahmot, ajatuksia herättävät filosofiset kysymykset ja historiallinen tarkkuus piti käteni kirjassa kiinni, silmäni sivuissa tarrautuneena ja aivoni jatkuvassa juoksussa.

Kuten aikaisemmissakin Robert Langdon -kirjasarjan kirjoissa, keskeisenä teeman toimii kristinusko ja sen innoittamat taitelijat ja heidän uskomattomat teokset. Tällä kertaa eritoten 

Dante Alighierin Jumalainen näytelmä, ja sen inspiroineet taiteilijat ja teokset. Toisena suurena teemana toimii yksi ihmiskunnan suurimmista ja ajankohtaisimmista uhista, väenpaljous.

Kirjan hahmojenkaarti oli varsin värikäs omalla tapaa. Löytyi fanaattinen antagonisti, jonka persoonan kiteytti sanonta tarkoitus pyhittää keinot, suuren militaarisen organisaation johtaja, joka uskoi vakaasti protokollan noudattamiseen ja tietysti tarinan päähenkilö, professori joka oli samaan aikaan omassa elementissään erilaisten symbolien seassa, mutta samaan aikaan erittäin kaukana siitä, kun symbolien tulkinta voi maksaa oman hengen. Mutta vaikka hahmot olivat varsin värikkäitä, eivät ne kuitenkaan luoneet kovin suurta kontrastia tosiaan kohtaan.

Jos kuvailisin juonta viivana, niin sanoisin sen menevän aikamoista siksakkia aina kirjan loppuun asti. En tarkoita sillä pelkästään kirjan huippukohtia mitkä veivät lukijan tarinankerronnalliseen paratiisiin, mutta myös niitä kohtia missä lukija teki kuvaanollisen matkan läpi helvetin yhdeksän piirin, ja tuon kuvaanollisen matkan aiheutti Brownin oudot lause- ja sanavalinnat, jatkuva asioiden toistaminen ja hänen liiallinen uppoutuminen yksityiskohtiin. Joskus juonteenkäänteen ennustaminenkin oli varsin helppoa, mikä myös vei hiukan lukuiloa pois. Onneksi noita kohtia oli varsin vähän loppujen lopuksi ja eivätkä vaikuttaneet minun lukukokemukseeni kovin dramaattisesti.

Kuten sanoin, nautin kirjasta suuresti ja suosittelen kaikkia lukemaan sitä, eritoten niitä joita kiinnostaa genrenä jännitys ja aiheena kristinuskon ja taiteen historia.

Haluan vielä mainita, että nyt kun olen lukenut Infernon, niin palan halusta lukea Danten Jumalaisen näytelmän. Olen aina halunnut lukea Jumalaisen näytelmän, mutten koskaan ole saanut kerättyä motivaatiota oikeasti sen lukemiseen, mutta luulenpa vihdoinkin etsivän kopion käsiini.

P.S Kaikki Robert Langdonin dialogia todella tapahtui Tom Hanksin äänellä päässäni.

Lopetan analyysini katsoessa taivaalla kimmeltäviin tähtiin.

Camilla Läckbergin Jääprinsessa

Camilla Läckbergin 2004 vuonna ilmestynyt derkkari Jääprinsessa on tunteita herättävä mukaansa tempaava romaani. Sen tapahtumat sijoittuvat Fjällbackiin, Ruotsin länsirannikon sijaitsevaan pikkukaupunkiin. 

Vanhaan kotikaupunkiinsa palaava nainen nimeltä Erica, joutuu kohtaamaan lapsuutensa uudelleen, kun hänen ystävänsä Alexandra löydetään kuolleena kylpyammeesta omasta lapsuudenkodistaan. Miksi kaunis Alexandra olisi halunnut tappaa itsensä. Hänellä näytti olevan kaikki mitä nainen voi toivoa: Yritys joka menestyi erittäin hyvin, rakastava puoliso, rahaa ja kaunis ulkonäkö. Olisiko kyseessä voinut olla sittenkin murha?

Talo oli tyhjä ja autio. Kylmyys tunkeutui sisään joka nurkasta. Kylpyammeeseen oli muodostunut ohut jääkerros. Iho oli alkanut muuttua aavistuksen sinertäväksi. Miehen mielestä nainen näytti prinsessalta maatessaan kylpyammeessa. Jääprinsessalta.

Vuodet olivat kuljettaneet Erican ja Alexandran erilleen. Toisesta oli tullut tukholmalainen kirjallisuuden tutkija ja toisesta göteborgilainen taidegalleristi. Erican palasi Fjällbackiin korjailemaan ja järjestelemään asioitaan vanhempiensa kuoleman jälkeen, kunnes huomaa joutuvansa murhan keskelle. Mitä tehdä?

Erica tutustuu murhan yhteydessä poliisiin nimeltä Patrick, hän on tavallinen poliisi ei kovin nerokas rikosten ratkaisija vaan oikeistaan luotettava, ahkera, sekä tunnollinen poliisi jonka Erica kokee turvalliseksi sekä vilpittömäksi. Heidän välillensä alkaa syntyä romanssi, joka on mukava sivu lisä juoneen vähitellen mutta voisko Patrickilla olla jotain tekemistä murhan kanssa? 

Myös Alexandran perheen salaisuudet alkavat paljastua pikkuhiljaa Ericalle mutta onko silloin jo liian myöhäistä perääntyä.

Mies oli äärettömän yksinäinen. Ilman naista maailma oli kylmä ja autio, eikä hänellä ollut keinoa sulattaa jäätä ympäriltään. Tuska oli tuntunut kevyemmältä kantaa silloin kun hän oli voinut jakaa sen naisen kanssa. Kun naista ei enää ollut hän tunsi kantavansa molempien tuskaa harteillaan, ja se oli enemmän kuin hän uskoi pystyvänsä jaksamaan.

Kirja on kirjoitettu ihanan arkisesti mutta silti koukuttavasti. Erica on tavallinen nainen ja Patrick normaali poliisi ei mitään sen enempää usein myös hyvin inhimillinen ja empaattinen. Kirjassa ei ole liikaa väkivaltaa tai kovin brutaaleja kohtia, enemmänkin hienovaraisuutta ja aistikkuutta. Kuitenkin kirja herättää tunteita pienillä lauseilla kirjan edetessä. Kirja osaa hyvin hämätä kuka murhaaja on, sen tajuaa vasta loppumetreillä. Se on täynnä yllätyksiä, joskus myös tuntui, että vähän liikaa yhteen kirjaan mutta muuten itse nautin erittäin paljon kirjasta, siinä on hyviä juonen käänteitä ja kirja on kiinnostava eikä jätä lukijaa kylmäksi. Suosittelisin dekkaria muillekin.

Noitalapsi riuhtaisee lukijan mukaansa seikkailuun

"Minä olen Mary. Minä olen noita".

Celia Reesin vuonna 2000 ilmestynyt romaani Noitalapsi on kirja, joka menee suoraan asiaan. Se on tarina 14-vuotiaasta Mary-tytöstä, joka joutuu pakenemaan Englannista Amerikkaan hänen isoäitinsä jouduttua 1600-luvun noitavainojen uhriksi. Jo ensimmäisillä sivuilla Mary kuitenkin autetaan pakenemaan, ja niin hän jättää taakseen kotinsa ja tutun elämänsä.

Laivamatkalla uuteen maahan Mary sulautuu vanhoilliseen, ja syvästi uskonnolliseen matkaseuraansa. Pelon ja salailun keskellä hän onnistuu kuitenkin hankkimaan puolelleen uusia ystäviä, sekä myös vaarallisia vihamiehiä. Matka on pitkä, ja vasta Amerikan rannoilla alkaa Maryn tarina todella edetä.

Kirjan, ja Maryn elämän, suurimmaksi teemaksi muodostuu tasapainoilu kahden maailman välillä. Toisaalta Mary kaipaa rauhallista ja turvallista elämää, mutta pyrkii silti toteuttamaan itseään tavoilla, joita hänen uusi yhteisönsä ei hyväksy. Hän on nuori nainen, joka kirjoittaa, ja vaeltaa metsien keskellä yrttejä ja rohtokasveja etsien. Mary on matkakumppaneidensa ja naapureidensa silmissä outo, ja siksi vaarallinen. Kulissin ylläpito osoittautuukin lopulta liian vaikeaksi jopa nokkelalle noitalapselle.

Lempiasiani Noitalapsessa onkin ehdottomasti sen päähenkilö. Kaikista koettelemuksistaan huolimatta, ja ehkä osittain niiden ansiosta, Marysta kasvaa kirjan edetessä sinnikäs ja sopeutuvainen nuori nainen, joka ei kuitenkaan milloinkaan suostu yhteiskunnan alistamaksi. Mary on "vahva naishahmo", olematta kuitenkaan stereotyyppisen täydellinen tai kova. Hänen vahvuutensa ovat moniulotteisuus ja realistisuus. Samaa ei kuitenkaan, ikävä kyllä, voida sanoa kirjan muista henkilöistä. Maryn vihamiehet esitetään läpeensä pahoina ja häikäilemättöminä, kun taas hänen ystävänsä ovat liiankin hyväksyviä ja mukautuvia. Mustavalkoinen lähestymistapa selittyy osittain sillä, että romaani on kirjoitettu Maryn päiväkirjamerkintöjen muotoon. 

Pidin kuitenkin kovasti Noitalapsesta, joskin välillä Reesin tapa kirjoittaa oli liian kuvailevaa minun makuuni. Minulle iso osa lukunautintoa on muodostaa omat näkemykseni ja mielikuvani kirjan tapahtumapaikoista, ja siinä seikkailevista henkilöistä. Tämän kirjan kohdalla se osoittautui kuitenkin hankalaksi, sillä niin moneen kysymykseen oli annettu valmis vastaus. On kuitenkin pidettävä mielessä, että Noitalapsi on nuoremmalle lukijakunnalle suunnattu tarina, ja nuortenkirjoissa kuvailevuus lienee yleistä.

Noitalapsessa oli mukana myös paljon uskontokriittisiä teemoja, mikä oli mielestäni mielenkiintoista nuorille suunnatussa tekstissä. Kirja laittoi minut ajattelemaan, ja herätti mielenkiinnon hankkia lisää tietoa noitavainoista ja luonnonuskontojen historiasta.

Ja mitä kirjan fantasiaelementtiin tulee, sen pintaa vain raapaistiin. Maryn noituus ja pakanuus oli enemmänkin hänen juurissaan ja lähtökohdissaan, sekä yhteiskunnan ennakkoasenteissa, kuin loitsimisessa ja ennustamisessa. Kirja ei oikeastaan vastaa kysymykseen, onko Mary "oikea noita", vai vain tyttö, joka on ajalleen epätavallisen rohkea ja itsenäinen.

Mitä Maryn tarinaan tulee, se ei pääty tähän kirjaan. Luettuani romaanin kannesta kanteen, etsin internetistä tietoa Celia Reesin muusta kirjallisesta tuotannosta, ja huomasin että Noitalapsi oli vuonna 2002 saanut jatko-osan. Näkijä jatkuu siitä mihin noitalapsi Maryn tarina jäi.

Kaiken kaikkiaan nautin Noitalapsen lukemisesta kovasti, ja loppua kohden tarina tiivistyi ja muuttui aina vain mielenkiintoisemmaksi. Yllä mainitsemani miinuspuolet eivät liiaksi haitanneet lukukokemustani, ja voinkin siis hyvillä mielin suositella tätä kirjaa kaikille niille, jotka eivät välttämättä kaipaa fantasiakirjallisuuteensa menninkäisiä ja yksisarvisia, vaan mystistä, maagista tunnelmaa.

Anna Jansson, Hylynryöstäjä

Anna Jansson on ruotsalainen kirjailija, teoksen alkuperäinen nimi on Inte ens det förflutna. Teos on suomennettu 2008.

Rikosromaani kertoo rikoskonstaapeli Maria Wernin vaiheista rikos maailmassa.

Rikoskomisario Maria Wernin on määrä todistaa rikosoikeudenkäynnissä Gotlannissa.Tappouhkauksen ja lapsensa kidnappaus uhkauksen saaneena Maria piileskelee Gotska Sandönin saarella. Lapset ovat isänsä kanssa turvassa. Saaressa on meneillään kuntouttavan ekologisen energiatasapainon kurssi ja Maria esiintyy kukkakauppiaana. Ensimmäisenä yönä alkaa tapahtua kummia, Eeva, kurssin järjestäjistä murhataan ja tästä alkaa tapahtumaketju johon Maria ei voi vaikuttaa.

Nälissään ja peloissaan, ilman sähköä ja matkapuhelimia värjöittelevät naiset pohtivat kuka joukosta on murhaaja. Saaresta on kerrottu pelottavia tarinoita kummittelevasta hylynryötäjän haamusta, joka vahtii aarteitaan. Kyseessä on tietysti paikallinen tarina, mutta näkivätkö naiset mustapartaisen miehen jolla oli kirves kädessä, vai oliko se hullunruohon aikaansaama harha.

“Kylmä hengitys,tuulenvire, pyyhkäisi Marian niskaa kuin tähdätyn kirveeniskun suhadus ilassa sekunttia ennen osumaa”

Kaikki muut ovat kuolleet, Maria ja Karin ovat elossa, vai ovatko?

Maria herää Visbyn sairaalan teho-osastolta. Kaikki on vähän epäselvää. Onko Karin hengissä vai kuollut? Hiljalleen kaikki alkaa selkiintyä. Marialla on aivotärähdys ja Katinkin selviää. Lapset saapuvat Marian luo……

Romani oli jännittävä. Tapahtumat vyöryivät vauhdikkaasti eteenpäin. Nimi, Hylynryöstäjä kuvaa kirjaa hyvin.

The Walking dead kuvernöörin nousu. Robert Kirkman & Jay Bonansinga.

The Walking dead kuvernöörin nousu. Kirjoittanut Robert Kirkman & Jay Bonansinga 2011. Suomentanut Marika Saastamoinen.



Kuvernöörin nousu on kirja joka perustuu erittäin suosittuun tv-sarjaan The Walking dead. Kirjan tapahtumat perustuvat aikaan ennen tv-sarjaa joten tarinaan pääsee mukaan hyvin vaikka The walking dead ei olisikaan ennestään tuttu. Kirja ja tv-sarja kertovat taudista joka muuttaa kuolleita ihmisiä zombeiksi sekä tästä epidemiasta selviytyvistä ihmisistä.
Kirja alkaa kun sen päähenkilöt Philip hänen tyttärensä Penny veljensä Brian sekä hänen kaverinsa Nick ja Bobby ovat matkalla Atlantaan pakolaiskeskukseen jonka pitäisi olla maan viimeisimpiä turvallisia paikkoja zombiepidemian alkamisen jälkeen. Kirjassa on tarjolla tyypillistä zombi mättöä ja selviytymistä romahtaneessa yhteiskunnassamme. Tarinaa kerrotaan Philipin ja Brianin näkökulmasta. Philip on Brianin pikkuveli joka johdattaa tätä 5 päistä selviytyjäjoukkoa kirjan läpi, henkilönä häntä kuvaillaan vahvana ja kovia kokeneena toisin kuin hänen veljeään Briania jota kuvaillaan sinä heikompana veljenä ketä on ollut enemmänkin vain riesana perheelleen.
Kirjassa luvut loppuivat mukavan koukuttavasti vähän niinkuin tv-sarjan jaksotkin joka piti lukemisen erittäin kiinnostavana. Yllätyksenä minulle tuli miten yksityiskohtaista ja raakaa kuvailemista kirjassa käytettiin, joten en välttämättä suosittelisi kirjaa ihan kaikista herkimmille lukijoille.
"Philipin hakku iskeytyi suoraan hirviön päähän ja rikkoi vanhan miehen kallon kookospähkinämäisen kuoren. Se läpäisi sakeansäikeisen aivokalvon ja upposi hyytelömäiseen etulohkoon"

Kirjaa muuten suosittelen kaikille ketkä ovat kiinnostuneita zombie aiheisesta toiminnasta ja varsinkin niille ketkä ovat seuranneet The Walking dead tv-sarjaa. Toiminnan lisäksi kirja tarjoaa myös huumoria sekä tarkempaa kuvailua päähenkilöistä. Alusta alkaen kirja tempaa hyvin mukaansa ja tarina edistyy erittäin koukuttavasti, joten jos minun pitäisi antaa kirjalle arvosana se olisi ehdottomasti vahva 8/10.
Kirjasta onkin ilmestynyt jo 3 jatko-osaa, toivottavasti kirjoittajat Robert ja Jay ovat osanneet jatkaa tarinaa yhtä kiinnostavasti kuin tässä kirjassa.

Kay Scarpettan tutkimuksia: Samaa verta

Scarpetta-sarjan kirjoittaja on yhdysvaltalainen Patricia Cornwell (s. 1956). Hän on toiminut ennen kokopäiväiseksi kirjailijaksi ryhtymistään mm. rikosreportterina ja tietokoneohjelmoijana kuolinsyyntutkijan toimistossa.

Scarpetta- sarjasta on tähän mennessä suomennettu 23 osaa. Samaa verta on sarjan 22. osa. Suomenkielinen teos on ilmestynyt vuonna 2015 ja alkuperäinen teos Flesh and blood vuonna 2014. Kirjan tekstilaji on romaani ja tyyli jännitys/dekkarikirja.

Sarjan päähenkilö on kuolinsyyntutkija Kay Scarpetta. Muita keskeisiä henkilöitä ovat, poliisin hommiin palannut rikosetsivä Pete Marino, Kayn sisarentytär, tietokonenero Lucy(joka oli sarjan ensimmäisessä osassa vasta 10- vuotias ja on nyt kasvanut aikuiseksi ja työskentelee tätinsä tutkimuslaitoksessa) ja FBI: n rikosanalyytikko Benton Wesley(joka nyt on naimisissa Kayn kanssa). 

Koska sarjan ensimmäinen osa Post mortem on ilmestynyt  vuonna 1990 ja Samaa verta vuonna 2014 on päähenkilöiden kasvua ja tapahtumia heidän elämässään saanut seurata jo useamman vuoden ajan. Tapahtuma- ja työpaikat ovat vuosien saatossa vaihtuneet, mutta murhien ratkaiseminen on pysynyt yhtenä ryhmää yhdistävänä tekijänä.

Kirjan alussa on Scarpetta lähdössä lomalle miehensä Bentonin kanssa, kun hän löytää takapihan muurin päältä 7 pennin kolikkoa.

 Kaikki seitsemän Lincoln- penniä ovat kruunapuoli ylöspäin. Kummallista kyllä, niissä kaikissa on vuosiluku 1981. Kolikot ovat yli kolmekymmentä vuotta vanhoja, mutta näyttävät vastalyödyiltä. Ehkä ne ovat väärennöksiä. Pohdin vuosilukua. Se on Lucyn vuosi. Syntymävuosi. Ja tänään on syntympäiväni.

Lomareissu saa kuitenkin odottaa, koska samoihin aikoihin kuin Scarpetta löytää kolikot, tapahtuu heidän kotinsa lähistöllä murha. Musiikinopettaja on ammuttu keskellä kirkasta päivää koti pihalleen. Kukaan lähistöllä ei ole kuullut, eikä nähnyt mitään. Tapahtuma paikalla oleva Marino soittaa Scarpettalle ja pyytää hänet tutkimaan ruumiin. Myöhemmin FBI:n liittyessä tutkimuksiin, myös Kayn aviomies Benton tulee kuvioihin mukaan. Selviää, että aiemmin on tehty ampumalla kaksi muuta murhaa, jotka muistuttavat tätä tapausta. Kaikissa kolmessa tapauksessa on uhreja ammuttu niskaan ja ammuksena on ollut täyskupariluoti. Tutkimusten edetessä selviää, myös toinen uhreja yhdistävä tekijä, se että jokaisella uhrilla on ollut jokin yhteys johonkuhun ryhmän jäsenistä (Scarpetta, Marino, Lucy, Benton). Myös Scarpettan löytämät pennit tuntuvat liittyvän tapaukseen jotenkin.

Murhaaja tuntuu kuitenkin olevan koko ajan pari askelta ryhmää edellä. Hän kiusaa ja härnää heitä jättämällä jälkeensä todisteita/viestejä, jotka antavat vihjeitä siitä kuka tai ketkä ovat murhien takana.

Aika nopeasti asiat lähtevät vyöryämään vauhdilla eteenpäin ja välillä saa miettiä, että miten jotkut asiat ja henkilöt toisiinsa taas liittyivätkään. Kirjassa viitataan aika ajoin myös päähenkilöiden menneisyydessä tapahtuneisiin asiohin ja heidän keskinäisiin väleihinsä, mikä saattaa häiritä, jos ei ole sarjan aikaisempia osia lukenut. Loppuratkaisua saadaan vauhdista huolimatta odottaa viimeisille sivuille asti.

Luin kirjan parissa illassa. Siinä oli sopivasti jännitystä ja vauhdikkaita juonenkäänteitä. Kiitos koukuttavan juonen ja loppuratkaisun, piti sarjan seuraava osa käydä lainaamassa heti. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille Scarpetta- faneille. Mutta jos et ole yhtään aikaisempaa Scarpetta kirjaa lukenut, älä aloita tästä. Kirjasta saa enemmän irti, jos on lukenut aikaisemmat osat, sen verran paljon tämän kirjan juoneen menneisyys liittyy...

Ensimmäinen Murhani

Valitsin siis Leena Lehtolaisen ensinmäisen Maria Kallio- teoksen. Kirja on kirjoitettu vuonna 1993. Valitsin tämän kirjan aikaisempien luku kokemusten perusteella. Olen lukenut myöhemmin ilmestyneitä Maria Kallio- sarjaan kuuluvia kirjoja ja pidin niistä.

Kirjan juoni kuuluu näin: Maria Kallio saa tutkittavakseen hänen esimmäisen murhansa. Itä-suomalaisten osuuskuntien laulajissa. Laulajat ovat viettämässä harjoitus viikonloppua mökillä Vuosaaressa, kun yksi heistä löytyy murhattuna rantakivikosta. Kun nuori Maria kallio ryhtyy selvittämään tapahtumia paljastuu iloisen julkisivun takaa huumeita, kiristyneitä ihmissuhteita ja kosolti rahaa. Marian työtä ei myöskään helpota epäillyt henkilöt, sillä osa laulajista on hänen vanhoja opiskelukavereitaan yliopistolla. Laulajiin mahtuu myös Marian pitkäaikainen ihastus Antti Sarkela.  Kirjan lopuksi murhaajaksi paljastuu nuori nainen, joka yrittää itsemurhaa. Murhaaja epäonnistuu yrityksessään ja päättää ryhtyä mykäksi välttyäkseen vankilalta.

Mielestäni kirjassa on sopivasti jännitystä, seikkailua ja se on mukaansa tempaava. Suosittelen kirjaa kaikille niille lukijoille jotka kaipaavat kirjasta jännitystä ja seikkailua.

Andy Weirin mukaansatempaava Yksin marsissa

Valitsemani kirja on siis Andy Weirin kirjoittama romaani Yksin marsissa.

Kirja oli alun perin julkaistu vuonna 2011, mutta uudelleenjulkaistiin vuonna 2014. Kirjan tekstilaji on romaani ja lajityyppi seikkailu/"scifi". Kirjasta on julkaistu myös elokuva vuonna 2015, mutta kirja kertoo tarinan yksityiskohtaisemmin.

Kirja kertoo astronautti Mark Watneysta, joka vahingossa jätetään pienen vastoinkäymisen jälkeen yksin Marsiin. Mark Watney ja viisi muuta astronauttia kuuluivat Mars-lento Ares 3:een, jonka tarkoituksena oli tutkia marsia. Heidän kuudentena päivänä ollessaan marsissa iski yllättäen kova myrsky, joka pakotti heidät luovuttamaan tehtävästään ja lähtemään kiireesti planeetalta. Myrskyn aikana Mark Watney katoaa muitten Ares 3 jäsenten näköpiiristä ja hänet luullaan kuolleeksi. Mark kuitenkin selviytyy tästä tilanteesta hengissä ja suuntaa takaisin tutkimusasemalle.
Kirjan tapahtumat alkavat tästä, kun Mark tajuaa jääneensä yksin planeetalle. Tässä tilanteessa hänen on pohdittava monesta eri näkökulmasta kuinka hän pysyisi hengissä ja miten päästä pois Marsista. Ja koska hänen luullaan kuolleen, seuraava suunniteltu Ares 4 -lento marsiin olisi vasta neljän vuoden päästä ja se laskeutuu noin 3200 kilometriä Markin nykyisestä sijainnista.
Kirjassa Mark kertoo tapahtumansa Sol-nimisessä lokikirjassa (Kirjassa Sol tarkoittaa Marsin vuorokautta eli noin 39 minuuttia pidempi kuin meillä Maassa). Kirja toimii siis eräänlaisena päiväkirjana.

"Olen melkoisessa kusessa.
Tämä on harkittu mielipiteeni.
Kusessa.
Se minkä piti olla elämäni hienoimmat kaksi kuukautta, muuttui painajaiseksi kuudentena päivänä."

"Tilanne on siis tämä. Olen haaksirikkoutunut Marsiin. Minulla ei ole yhteyttä Hermekseen eikä Maahan. Kaikki luulevat minun kuolleen. Olen moduulissa, joka on suunniteltu kestämään 31 päivää.
Jos happigeneraattoriin tulee konerikko, minä tukehdun. Jos vedenkerääjään tulee konerikko, minä kuolen janoon. Jos moduuliin tulee repeämiä, minä tavallaan vain ikään kuin räjähdän. Jos mikään näistä ei tapahtuisikaan, minulta loppuu jossakin vaiheessa ruoka ja minä näännyn nälkään.
Niinpä. Kusessa ollaan."

Oli erittäin mielenkiintoista seurata tarinan päähenkilön selviytymistä ja kuinka hän ratkaisee vastaantulevat ongelmat. Kirjassa päähenkilö käytti paljon matematiikkaa ja logiikkaa hyödykseen tilanteiden ratkaisemiseksi. Kirjassa on paljon tieteellisesti liittyviä faktoja ja laskelmia jotka pitävät oikeastikin paikkansa vaikka kirjan tapahtumat ovatkin fiktiota. Andy Weirin romaania voisi hyvinkin pitää myös jonkinlaisena tiedon lähteenä.

Kirja oli hyvin kirjoitettu ja sitä ei malttanut millään olla lukematta lisää. Toisesta sitaatista näkee kuinka mielenkiintoisesti ensimäinen luku päättyi. Tarinan päähenkilöstä tykkäsin paljon, koska hän osasi myös "heittää läppää" vaikka hänen tilanteensa vaikuttikin toivottomalta. Andy Weir vaikuttaa lahjakkaalta kirjailijalta ja en malta odottaa mitä hän kirjoittaa seuraavaksi.

Ilkka Remes Ylösnousemus

 
´Menneisyyden haamut nousevat pintaan - kiskoakseen syvyyksiin, joista ei ole paluuta´

Valitsin Ilkka Remeksen kirjoittaman Ylösnousemus nimisen jännitysromaanin, koska olen jo pitkään halunnut lukea Ilkka Remeksen kirjoittaman kirjan ja minulle suositeltiin kyseistä kirjaa. Kirja on julkaistu v. 2012 ja on Ilkka Remeksen 16. Romaani. Odotan kirjalta ennen kaikkea jännitystä.

Ilkka Remeksen ylösnousemus kirja kertoo huippututkija Salla Määtästä, jonka tytär Taru kidnapataan kahden venäläisen miehen toimesta ja hän aikoo pelastaa tyttärensä hinnalla millä hyvänsä. Sallan kuolleeksi luultu mies Harri palaa myös kuvioihin ja on mukana Sallan kanssa pelastamassa tytärtään. Samalla Sallan nykyinen mies Juhana ja Harrin vaimo Claudia ihmettelevät puolisoidensa käytöstä ja alkavat tehdä yhteistyötä toistensa kanssa selvittämään, että mistä oikein on kysymys. Harri ja Salla kohtaavat monia hankaluuksia pelastusretkensä aikana ja tietkin eroavat, kun Harri lähtee Venäjälle omin päin etsimään tytärtään vihollisten tukikohdasta.

Kirjan tarina sijoittuu Helsingistä aina Venäjälle saakka. Kirjassa on hyvin monta eri henkilöä kolmen päähenkilön lisäksi mm. Harrin ja Sallan puolisot, keskusrikospoliiseja, suojelupoliisin miehet (SuPo) sekä venäläiset viholliset ja amerikkalaiset sotilaat. Mukana on myös runsaasti kansainvälistä juonittelua, tiedettä sekä arktisten alueiden luonnonvaroista käytävä kiihkeä taistelu.

Kirja oli mielestäni ihan OK ja mukavaa luettavaa, koska seikkailua, selviytymistä ja läheltä piti -tilanteita oli ja jännitystä vähän liikaakin. Kirjassa häiritsi hieman keskusrikospoliisit ja suojelupoliisit, koska he vaikuttivat välillä siltä, että aina ei tiennyt ovatko he hyviä vai pahoja. Sen lisäksi minua häiritsi, että satelliitti- ja sukellusvenetietoutta oli ympätty kirjaan niin paljon. Ainakaan minä ihan tavallisena lukijana ymmärtänyt niistä tuon taivaallista. Kirjan päähenkilötkin vaikuttivat jotenkin yli-ihmisiltä. Toinen päähenkilöistä oli jatkuvasti jonkin sortin vaaratilanteessa ja hengenvaarassa, mutta selvisi aina ihmeen kaupalla. Toista puukotettiin käteen ja ajoi autolla mereen. Puhumattakaan kauanko he pystyivät pitämään hengitystä veden alla.

Siitä on pitkä aika, kun viimeksi luin romaanin, että oli ihan kiva palata lukemisen pariin. Kirja oli kuitenkin ensimmäinen Ilkka Remeksen kirja, jonka luin, niin sain ainakin itselleni mielenkiintoa lukea hänen muutkin kirjansa. Suosittelisin kirjaa kyllä lukijoille, jotka ovat kiinnostuneet jännitys seikkailuista. Kirjan arvosanaksi annan 8/10.

Remeksen Omertan liitto paljastaa korruptoituneen EU:n

Ilkka Remes, trilleri, Omertan liitto, julkaistu 2013.

Suomalainen meklari ja matemaattinen nero Tuomo Saari halusi pois pankkimaailman oravanpyörästä, mutta ei tyhjätaskuna. Hän tunsi tilaisuuden tulleen kun hänen vaimonsa, oikeustieteilijä ja EU-virkamies Riikka Saari, toi nähtäväksi päästöoikeuskauppaan liittyviä EU-papereita. Tuomo oli suunnitellut niin, että vain johdannaiskaupan vastapuoli, toinen ahne  ja riskin ottava taho kärsisi. Kuvio ei mennyt kuten piti. Järkytys oli suuri kun totuus selvisi.
"Riikan työssään saama  sisäpiirin tieto oli väärä ja heitä molempia uhkasi täydellinen ammatillinen ja inhimillinen tuhoutuminen, ellei hän kaivaisi jostakin 48 miljoonaa euroa keskiviikkoon mennessä".

Tuomo ja Riikka suunnittelevat poispääsyä tästä tulevasta tuhosta yrittäen hyödyntää EU:n korkea-arvoisten virkailijoiden korruptoitumisia sekä kytköksiä mm. mafiaan. Kun heidän hyvä ystävä Aino Jaakkola (biologi ja EU-virkamies) murhataan ammattitappajan toimesta, ajautuvat he omissa toimissaan yhä syvemmälle keinottelijoiden ja epärehellisten EU- virkailijoiden syövereihin. Samalla he joutuvat eri osapuolten takaa-ajettaviksi (EU-virkamiehet, mafia ja poliisi).

Kirjassa on taustamateriaalina käytetty useita erilaisia esimerkkejä tosielämän tapahtumista ja henkilöistä. Nämä esimerkit, jotka luin ensiksi (16 sivua), toivat koko jännitykselle toden tuntua EU-virkailijoiden oman edun tavoittelusta. Melko nopeasti tulee  esille, että Italian mafia on jotenkin kytkeytynyt EU:n tukiviidakkoon rakentaessaan tuulivoimapuistoja Sisiliaan. Tämä saa Tuomon ottamaan yhteyttä entiseen opiskelukaveriin, jonka tietää olevan mafian palkkalistoilla. Ottamalla mukaan salaperäisen ja monitoimisen henkilön (Ray) turvamieheksi, sopii hän tapaamisen ja antaa ymmärtää olevansa kiinnostunut pikaisesta rikastumisesta. Kollega (Andrea) antoi evästyksiä taustoista.
"Ne ovat veren tahrimia euroja. Miljoonien eurojen EU-tukia käytetään tuulivoimapuistojen kehitykseen, mutta tosiasiallisesti rahat menevät mafian rahanpesuun. Kierrättämällä EU-rahaa peiteyhtiöstä toiseen toiminta saadaan näyttämään lailliselta, ja tällä perusteella voidaan anoa lisää EU-tukea ja EU myös maksaa sinne lisää. Aina vaan. Vuodesta toiseen.Tietoisena siitä, mitä tapahtuu".

 









Uusia henkilöitä, ryhmittymiä ja taustoja esitetään kirjassa jatkuvalla syötöllä. Pitäisi tehdä ajatuskartta, jotta pystyisi hyvin ymmärtämään eri henkilöiden ja ryhmien toimintaa sekä niiden merkitystä tapahtumiin. Tuomo hahmotti itselleen Ainon materiaalista Euroopan unionin ydinrakenteen: "Se oli Omertan liitto, politiikan ja rahavallan välinen symbioosi, johon kuului asioiden sopiminen salaa kabinetissa, samalla tavoin kuin mafian sisällä vallitsi Omertan laki, vaikenemisen laki".

Kirjan edetessä huomaa miten Eurooppa tulee yhä pienemmäksi ja antaa mielikuvan miten helppoa ja nopeaa siirtyminen on maasta toiseen. Itselle olisi ollut hyvä kerrata Euroopan kartta, jotta todellisista etäisyyksistä olisi tullut parempi kuva.
Tapahtumat etenivät loppua kohti todella nopealla vauhdilla. On ostettuja murhia sekä itsesuojelua. Yksi sympaattinen uhri ja muutamia ammattiin liittyviä uhreja (mafian turvamiehet). Myös eri henkilöiden ja ryhmien osallisuus ja vaikutus tapahtumiin alkaa selkiintyä.
Panokset kovenevat. Samalla odotus loppuratkaisusta kiihtyy. Lopullinen juoni ja ratkaisu tulee hieman yllätyksenä. Viimeinen taistelu on hieman vaisu, mutta se varmaan kuvastaa Remeksen tapaa käsitellä mm. murhia ja kidutuksia. Hän ei niillä "mässäile", vaan tuo tilanteet esille ainoastaan erilaisina tapahtumina. Tapa on mielestäni hyvä.

Onneksi "hyvä" voitti (Tuomo, Riikka ja Ray), jos sisäpiiritietojen käyttö pankin rahoilla omaksi hyödyksi on hyväksyttävää. Olivathan he kuitenkin moraalisesti närkästyneitä EU-virkamiesten väärinkäytöksistä. Kun pieni ihminen taistelee suuria rikollisryhmiä ja korruptoituneita virkailijoita vastaan, on kirjan mukaan kaikki keinot sallittua.

Kirja koukuttaa lukemaan todella hyvin. Fontti oikeanlaista ja jaksot lyhyitä. Henkilöt, ryhmittymät ja tapahtumat vaihtuvat sopivasti. Joskus juoni on niin moniulotteinen, että joutuu todella pohtimaan tapahtumia ja niiden ratkaisuja. Jännitys nousee loppua kohti huimasti. Samalla lukuinnostus kasvaa ja lukemisen keskeytys tulee yhä vaikeammaksi. Suosittelen tutustumaan.

Dave Pelzer, Pimeän poika

Äidinkielenkurssilla saimme tehtäväksi lukea kirjan, joka kertoo nuoruudesta tai seikkailusta. Valitsin Dave Pelzerin kirjoittaman Pimeän poika kirjan.

Kirja on ilmestynyt Suomenkielellä vuonna 2003. Suomenkielinen teos perustuu kolmeen englanninkieliseen alkuteokseen. ( The Child Called It, The Lost Boy, A Man Named Dave) Alkuteokset ovat julkaistu Yhdysvalloissa 1995, 1997, 1999 vuosina.

Kirjan tekstilaji on romaani.

Kirja käsittelee Palzerin kokemuksia noin neljävuotiaasta lähtien. Dave Pelzer eli hyvin onnellista elämää kahden veljensä ja täydellisten vanhempiensa kanssa. He asuivat pidetyllä alueella kahden makuuhuoneen talossa. Isä oli palomies ja äiti kotona kolmen lapsen kanssa.

Pelzerin elämä muuttui täysin noin neljävuotiaana, kurinpito muuttui rankaisemiseksi ja lopulta lähti aivan käsistä. Isä alkoi olemaan enemmän poissa kotoa, ja tällöin äiti tapasi maata päivät sohvalla ja juoda. Alkoholisoituva äiti alkoi pitämään Pelzeriä orjanaan. Rangaistukset vain pahenivat entisestään.

Koulussa huomattiin väkivallan jäljet ja koulun henkilökunta lopulta järjesti Pelzerin pois kotoaan. Tämän jälkeen Pelzer joutuu vaihtamaan aina sijaisperheestä toiseen löytääkseen lopulta kodin. Kodin löytämisen lisäksi Dave Pelzerin rankka lapsuus ja hänen kokemuksiensa takia tasapainoisen elämän löytäminen oli hankalaa.

Mielestäni kirjan alku oli parhain osa kirjassa,koska tunteet välittyivät niin suuresti. Alussa käytiin läpi Pelzerin lapsuuden kauhistuttavia kokemuksia. Alun teksti meni aina mielenkiintoisemmaksi, jännitys ja pelko nousi jatkaessaan tekstiä eteenpäin. Väkivaltaisuus, pelko, yksinäisyys sekä suru välittyivät tekstistä erittäin hyvin. Tekstiin pystyi sataprosenttisesti eläytymään.

”Äiti alkoi hiipiä minua kohti lusikka kädessään. Kun lusikasta roiskahti ammoniakkia lattialle, peräännyin kauemmaksi, kunnes pääni kolahti hellan viereiseen työpöytään. Olin lähellä nauraa mielessäni. Tässäkö kaikki? Eikö muuta? Tuotako hän nyt vain panee minut vähän nielemään?

En pelännyt. Olin liian väsynyt. En jaksanut ajatella muuta kuin että No, antaa mennä. Hoidetaan homma. Kumartuessaan äiti sanoi jälleen, että vain nopeus pelastaisi minut. Yritin ymmärtää hänen arvoituksellista puhettaan, mutta mieleni oli liian utuinen.

Avasin epäröimättä suuni, ja äiti tökkäsi kylmän lusikan syvälle kurkkuuni. Sanoin jälleen itselleni, että tämä oli aivan liian helppoa, mutta hetkeä myöhemmin en pystynyt hengittämään. Kurkkuani poltti. Horjahtelin äidin edessä, ja silmäni tuntuivat lentävän päästäni. Kaaduin kontalleni lattialle.”

Kirja eteni johdonmukaisesti sekä selkeästi. Teksi oli mielenkiintoinen sekä erittäin mieleen painuva. Pystyin eläytymään kirjaan. Tapahtumat olivat kuvattu yksityiskohtaisesti sekä tunteet tulivat hyvin esille. Alusta loppuun teksti oli tunteita herättävä. Kirja alkoi pelolla, väkivaltaisuudella sekä vihalla, tämä vaihtui helpotukseksi sekä loppua kohti surulliseksi.

Pidin siitä että kirja eteni Pelzerin lapsuudesta aikuisuuteen. Loppua kohti kirjasta sai myös hyvän opetuksen; miten ihmiset kokevat asiat, miltä ihmisestä voi tuntua huono menneisyys ja miten se voi näkyä ihmisessä ja sen käyttäytymisessä jopa koko loppu elämän. Lisäksi mielestäni tämä avaisi monien silmiä kiusaamisenkin suhteen. Asiat ei välttämättä aina ole sitä miltä vain näyttävät.

ILKKA REMES: JÄÄTYVÄ HELVETTI

Kirjavalintani on siis Ilkka Remeksen Jäätyvä Helvetti, WSOY.

Suomessa tapahtuu selittämättömiä sabotaasi- sekä kyberiskuja jotka katkaisevat sähköt ja viestiyhteydet koko maasta. Venäläinen tiedustelukone törmää Finnairin matkustajakoneeseen. Moskovasta tulee viesti, joka saa valtiojohdon veret seisahtumaan.

Jännitysromaani Jäätyvä Helvetti (2015) on jatkoa Remeksen kirjalle Horna (2014). Jäätyvä Helvetti on myös Remeksen uusin romaani.

Miksi valitsin juuri tämän kirjan? Koska en ole koskaan Remeksen kirjoja lukenut vaikkakin niistä paljon kuullut. Myöskään suomeksi lukeminen on ollut minulle aina vähän nihkeää ja epämukavaa juurikin Suomen kirjakielen takia yhdyssanoineen ja sanamuotoineen. Odotukseni kirjasta ovat kuitenkin positiiviset ja toivottavasti nautin lukemisesta loppuun asti.

J.K. Rowling, Harry Potter ja viisasten kivi

valitsin J.K. Rowlingin Harry Potter ja viisasten kivi kirjan joka julkaistiin vuonna 1998.

Kirja kertoo pojasta joka sai kutsun Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun sekä hän saa tietää olevansa velhojen sukua.  

Valitsin tämän kirjan koska mielestäni Harry Potter elokuvat ovat melko hyviä.

Odotan kirjalta yhtä kiinnostavaa tarinaa kuin oli elokuvassakin

Camilla Läckberg, Jääprinsessa

Valitsin Camilla Läckbergin dekkarin jääprinsessa. 

Teos on julkaistu vuonna 2004.

Valitsin tämä teoksen, sillä se vaikutti erittäin mielenkiintoiselta, sekä jännittävältä. Kirjassa oli tietynlaista salaperäisyyttä, 

joka myös viehätti minua.

Kirja kertoo naisesta nimeltä Erica, joka palaa kotikaupunkiinsa ja joutuu kohtaamaan ystävän vuosien takaa, kun säkenöivä Alexandra löytyy kuolleena kylpyammeesta. Olisiko kaikkia ihmisiä puoleen vetänyt kaunotar voinut tappaa kenties itsensä? Vähitellen tuttu ympäristö muuttuu vieraaksi, mutta onneksi Erican elämään löytyy uusia kiintopisteitä. 

Teokselta odotan paljon jännitystä, draamaa ja romansseja.

Sekä, että voin itse uppoutua kirjaan kokea kuinka itse olisin päähenkilö ja seikkailisin tarinassa.